Saaria, biitsiä, Akrpoliskukkulaa sekä futismatsia :)

Paljon on taas ehtinyt sattua ja tapahtua täällä, enkä itsekään meinaa enää pysyä menossa mukana. Ollaan käyty Hydran saarella päiväreissulla sekä yksi viikonloppu vietetty Eginan saarella. Hydra ja Egina ovat saaria lähellä Ateenaa, jonne menee laivoja useasti päivän aikana. Hydraan matka laivalla kestää noin 2 tuntia ja Eginaan vielä vähemmän, noin tunnin verran. 

Hydra saarena, päiväreissua varten on ihan mahtava. Se on saari, jossa ei ole lainkaan autoja eikä mopedeja. Ihmiset kulkee siellä jalan, tai aasin/hevosen kyydillä tai vaihtoehtoisesti veneellä paikasta toiseen. Saari on melko pieni ja vähän asuttu. Siellä oli mahtavia pieniä rantoja, jota ympäröi ihan älyttömän kaunis kirkas vesi. 

Egina puolestaan on Hydraa suurempi kaupunki, joka vielä turisti/sesonkikauden ulkopuolella on hyvin hiljainen paikka. Ainoastaan satama-alueella näkyi hieman enemmän ihmisiä, muuten muualla saarta oli hyvin hiljaista. Egina on tunnettu sen pistaasipähkinöistään ja sieltä suurin osa Kreikan pistaasipähkinöistä tuleekin myyntiin muualle maahan. Eginassa oltiin tosiaan viikonloppe, perjantai päivästä sunnuntai iltapäivään. Se oli ihan riittävä aika kyseisessä saarella. Ei siellä ollut sen kummemmin tekemistä kuin ajella mönkijällä ympäri saarta ettien hyviä rantoja, keräillä simpukoita, ottaa aurinkoa, uida kirkkaassa, turkoosissa meressä, ihastellla maisemia ja nautisella hyvästä ruoasta. Jos todella haluaa rentoutua ja päästä pois Ateenan vilistä on ehdottomasti kannattavaa lähteä Ateenan edustalle jonnekin rauhalliselle saarelle.

On myös tultu käytyä Akropolis-kukkulalla vihdoin ja viimein. Akropolis-kukkula on ollut Kreikan muinaisten jumalten palvontapaikka ja nimikin viittaa siihen, että se on ollut muinoin ”Yläkaupunki”. Rakennelmat (temppeleiden rauniot yms) oli tosi upeita.  Olihan se ihan uskomatonta alkaa miettimään, miten kauan ne kaikki rauniot on siell ollut ja miten ihmeessä ne on sillon 2000 vuotta sitten rakennettu.  Myös aika paljon on vietetty aikaa keskustassa hengaillen, Thissiossa käyty syömässä ja kahvilla, RoseGardenissa istuskellen (oikealta nimenltaan Roof Garden,meidän kantispaikka Thissiossa) sekä muuten vaan hengaillen ympäri kaupunkia sekä maattu vapaapäivinä rannalla ottaen aurinkoa ja uitu.

Kävin myös viikko sitten sunnuntaina paikallisessa futismatsissa täällä Ateenassa. Panathinaikos pelas Olympiastadionilla täällä ja oli kiva päästä tällöin myös katsastamaan Olympia-aluettakin.  Olympialaiset täällä on järjestetty viimeksi vuonna 2004. Olympia alue oli tosi hieno ja siellä oli kiva käppäillä ympäriinsä paikkoja ihmetellen. Stadion oli todella iso, en nyt yhtään muista miten paljon sinne mahtuu ihmisiä mutta veikkaisin että joku 80 000 ihmistä. Se ei ollut lähellekään loppuunmyyty mutta silti oli kiva päästä vähän näkemään fiilistä, mitä se vois olla. Vielä joskus mä lähden Barcelonaan kattomaan FC Barcelonan futismatsia, se on ollut mun haave jo niin monta vuotta että ihan pian on pakko toteuttaa se.

No mutta....Viime maanantaina mulle iski ensimmäistä kertaa kunnon koti-ikävä. Tuli sellainen olo, et olis kiva päästä jo kotiin vaikkakin täällä on kaikki kivoimmat jutut vielä edessä. Suomesta kaipaan eniten mun ihania pikkusia serkkuja/kummityttöä, mun ihania ystäviä sekä muita läheisiä ihmisiä. Näiden lisäks ihan kauhee ikävä näkkileipää, Oltermann juustoa siihen päälle ja lasi kylmää, rasvatonta maitoa kyytipojaksi. Myös hirvee himotus on kaurapuuroo, raejuustoon ja Valion maitorahkaan. Pieniä juttuja mutta täällä ollessa huomaa, miten tärkeitä ne pienet jutut kummiskin on. Oon nauttinut tästä ajastani täällä todella paljon ja oon todella onnellinen, että oon saanut tällaisen mahdollisuuden. Täällä ollessa oppii arvostamaan asioita ihan eri tavalla ja kuinka paljon tää olo täällä on rikastuttanut mun elämääni. En tuu ikinä saamaan toista vastaavaa mahdollisuutta ja olisin ollut tyhmä, jos en olis tilaisuuteen tarttunut silloin, kun sitä mulle tarjottiin.

Neuro surgery harkka on takana ja enään on yhteensä 8 harkkapäivää edessä. Neurolla oli tosi kivaa ja meillä oli tosi mukava ohjaaja, joka opetti meitä tosi hyvin ja antoi meidän tehdä paljon juttuja. Verikokeiden otto alkaa olla jo melko tuttua kauraa mulle ja sujuu jo tosi hyvin. On ollut kiva päästä täällä kunnolla harjottelemaan sitä, kun viimeks tosiaan viime syksynä ottanut koulussa kaverilta verinäytteen. Asiat täällä tehdään hieman eri tavalla kuin Suomessa ja ootanki jo kovasti Suomen harkkoja. Nää viimeiset kolme viikkoa ollaan tavallisella leikkaus vuodeosastolla töissä. Motivaatiota ei enää kauheesti tunnu löytyvän kun tietää, että kolmeen viikkoon mahtuu ainoastaan enään  8 harkkapäivää. Jotenkin alkaa olla jo puuduttavaa olla taas uudessa harkkapaikassa, kertoo samat asiat ihmisille... kuten mistä ollaan kotoisin, millaista Suomessa on, millaista sairaanhoito on Suomessa, mitä mieltä ollaan Kreikan sairaanhoidosta, mitä tykätään Kreikasta, missä ollaan käyty jo Ateenassa, ollaanko käyty saarilla, missä saarilla, opetetaan suomenkielisiä sanoja, kerrotaan kuinka kauan opinnot Suomessa kestää ja miten opinnot siellä koostuu jnejnejne... lista on loputon ja voitte vaan uskoa, miltä tuntuu selittää samat asiat lähes joka viikko uudestaan. Tällä hetkellä oon ottanut asenteen olla hiljaa ja vaan hymyillä...sanon muutaman sanan kreikaksi ja hymyilen nätisti niin kaikki on hyvin ilosia ja tulee silittelemään olkapäätä :D Pääsee kaikista helpoimmalla siinä hommassa :D 

Ohessa kuvia neuro-osastolta..

Vielä tosiaan ”loppurutistus” (ihan kuin täällä olis ollut jotenkin tosi rankkaa :D) ja sit päästäänkin vähän ottaa iisimmin. Ollaan ens viikolla menossa Santorinille to-su, sekä sitä seuraavalla viikolla Kreetalle, jossa ollaan peräti 9 päivää täysin rentoutuen ja nauttien elämästä. Kreetan reissu huipentuu kun saan sinne kahdeksi päiväksi yhden parhaimmista ystävistäni Suomesta, jonka kanssa matkataan sitten yhdessa Ateenaan, vietetään täällä viimeinen viikko yhdessä ja palataan Suomeen samalla lennolla 18.5. Aika tosiaan käy vähiin ja viis viikkoa enää elämää täällä jäljellä....

Pian siis nähdään!!

Kuulumisia Kreikasta

Viettelen saikkupäivää harkasta. Mulla on ollut perjantaista lähtien flunssaa, eikä tää tunnu hellittävän ollenkaan. Ajattelinkin kirjotella yleistä juttu Kreikasta teille kaikille :)

Kreikka on mun mielestä hieno maa ja täällä on tosi paljon nähtävää. Jokaiselle löytyy jotain mitä haluaa tehdä, nähdä ja kokea. Kreikkaan matkaava voi tulla Ateenan suurkapunkiin viettämään muutaman päivän loman shoppailemalla, katselemaan nähtävyyksiä ja nauttimaan suurkaupungin vilinästä. Täällä joka puolella on ihmisiä melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, joten yksinäistä tuskin tulee. Shoppailumahdollisuudet täällä on loistavat ja paljon on kulttuuria ja historiaa ympärillä, jonka tutustumiseen saa kulutettua useammankin päivän.  Ateena on tosi tiheään rakennettu kaupunki ja jossain vaiheessa itsekin kaipaa sitä rauhallista hetkeä ympärille ja merta. Kun Ateena on suurin piirtein koluttu läpi, kannattaa ehdottomasti lähteä tästä jatkamaan matkaa Kreikan saarille. Saarille on todella helppo mennä, vihreällä metrolinjalla suoraan Pireukseen, josta lähtee kaikki laivat saarille. Satama-alue on todella iso, mutta kyllä sieltä oikean laivan löytää. Laivamatkat lähisaarille kustantaa about 15e per suunta.

Pireuksen satama-alue

No mutta... sitten asiaan ja niihin pieniin asioihin, jotka täällä on eri tavalla kuin Suomessa. Lakkoja täällä on lähes joka viikko, kaikista ei tosin olla aina ihan tietoisia. Meidän koulu oli muutama viikko takaperin lakossa, jolloin niillä, jotka teki koulussa kursseja ei ollut luentoja 2 viikkoon. Sanoisinko, että hieman epäreilua, sillä me oltiin silti harjottelussa sairaalassa. Olisin mä voinut lomaillakin ja saada silti opintopisteitä :P Myös juna oli tässä lähiviikkoina lakossa ja milloin mitäkin.. aina vaan jostain kuulee että on lakko jollain tasolla. Myös mielenosoituksia tässä meidän kotikulmien lähellä on ollut melko paljonkin.

Täällä tosiaan palkkataso on todella alhainen. Keskimääräinen palkkataso pyörii noin 500-800 euron välillä, eli palkat on tosi pienet täällä. Lääkäri täällä tienaa suurinpiirtein saman verran kuin sairaanhoitaja Suomessa. Ruoka on kuitenkin samoissa hinnoissa Suomen kanssa lukuunottamatta vihanneksia ja hedelmiä. Jogurtti on paljon kalliimpaa, kahden jugurttipurkin (250ml) rasiasta joudut pulittamaan 2.50-3e, eli siinä tulee pienelle jugurttipurkille kyllä hintaa. Lihakin pyörii aika huimissa hinnoissa, joten sitä en raaski kotiin koskaan ostaa. Samaten puurohiutaleet on tosi kalliita. Sellanen puurohiutale laatikko, minkä saa Suomesta eurolla, maksaa täällä yli 2euroa. Vaikeuksia mulle on jonkin verran tuottanut syöminen täällä kun ei oo niitä ruokia/välipaloja, mihin Suomessa oon tottunut. Ei tuu kuuloonkaan, että aamupalaksi söisin täällä puuroa ja raejuustoa tai välipalaks maitorahkaa ja marjoja. Tosin, nyt oon löytänyt suht edullista maitorahkan tyyppistä tavaraa, jossa proteiinimäärä on melko sama kuin mitä Suomessa on tullut syötyä. Sitä olen nyt sitten syönyt aamupalaksi ja joskus välipalaksi. Sairaalassa kun ollaan käydään tauolla nykyään Everestissä syömässä, sieltä otan yleensä cappuccinon ja jonkun leivän, jos on ihan hirmuinen nälkä. Cappuccino on tosi hyvää täällä ja maksaa vaan 1,30e. Tavallista kahvia en nykyään enää juo, joten Suomessa tulee olemaan hankalaa tämän asian suhteen. Muuten oon sitten yrittänyt pärjätä vaan hedelmillä tauolla, kun ei viittis joka päivä syödä Everestin herkullisia (ja ei niin terveellisiä) välipaloja. Leipää tulee kotona syötyä tosi vähän. Ruisleipä himotus on ihan valtava, eikä vaalee leipä uppoo ollenkaan. Leipomon herkut täällä on ihan mielettömiä, ne on tosi edullisia mutta sitäkin epäterveellisempiä :D Niiden kanssa oon yrittänyt nyt vähän himmailla ja sallia niiden syönti vaan viikonloppuisin. Markkinoilla ollaan käyty joka keskiviikko hakemassa viikon vihannekset ja hedelmät. Vihannekset on siellä tosi edullisia ja viikon kurkut, tomaatit,paprikat ym. tulee yleensä kustantamaan noin 3e. Mansikoita oon joka kerta ostanut sieltä, kilo mansikoita maksaa 2euroa ja ne on tosi hyviä. 

Frozen jugurttiii..mmmm

 

Ostokset markkinoilta

Liikenne täällä on tosi mielenkiintoinen ja joka paikassa on aina kauheet ruuhkat. Jalankulkijoilla ei oo minkäänlaista etuoikeutta suojatiellä, vaikka vihreä valo palaisikin, joten aina pitää kattoo tosi tarkkaan, ettei autoja oo tulossa. Muuten ne ajaa päälle, ne ei tosiaankaan meinaa edes pysähtyä. Metrolla on tosi helppoa ja nopeaa kulkea paikasta toiseen. Me asutaan onneksi kahden eri metrolinjan välissä, joten voidaan valita kumpaa käytetään.. yleensä vähän riippuen että minne ollaan menossa niin useimmiten päästään sinne yhdellä linjalla, ettei tarvi alkaa vaihtamaan. Kuukausilippu opiskelijahinnalla julkiseen liikenteeseen maksoi maaliskuussa 23euroa, ja nyt se oli sitten nähtävästi alentunut. Huhtikuun lippu maksoi nimittäin 17 euroa. Kuukausilipun voi ostaa ainoastaan kuun kahtena viimeisenä päivänä tai kuun ensimmäinen päivä, joten voitte kuvitella että lipunmyynti pisteissä on ruuhkaa tuolloin. Me ei olla vieläkään saatu opiskelijakortteja, vaikak ne onkin laitettu tilaukseen heti silloin, kun saavuttiin tänne. Meille kerrottiin silloin, että korteissa menee noin 2viikkoa, mutta tosiaan... ollaan oltu täällä jo 1,5 kuukautta eikä oo mitään tietoa niistä vieläkään.  

Sairaalassa Kreikan kriisi tulee ehkä esille niin että tavaroista on pulaa. Kaikenlainen paperi on aina loppunut, käsipaperia harvoin missään on ja kirjoituspaperia vielä harvemmin. Välineet, kuten ruiskut ja neulat on myös vähissä, joten niitä ei kannata alkaa tuhlailemaan ja tarkkaan aina pitää miettiä, milloin se ruisku/neula on syytä oikeasti vaihtaa. Hygienia ja aseptiikka ei tosiaankaan oo samaa luokkaa sairaalassa kuin Suomessa. Täällä potilailla ei ole minkäänlaisia sairaalavaatteita käytössä. Jos ei ole omia vaatteita (siis pyjamaa tms) mukana, makaat sängyssä sitten pelkissä vaipoissa. Lähes kaikilla on vaipat, eikä wc mahdollisuutta ole. Jos hätä tulee, teet sitten tarpeesi vaippaan. Staaseina käytetään myös hyvin usein kumihanskaa jos oikeaa staasia ei ole. Hienoa täällä on se, että lääkäreillä ja sairaanhoitajilla ei tunnu olevan vastaavaa hierarkiaa kuin Suomessa, vaan kaikki tuntuvat arvostavan toisiaan ja toisten työtään. Tätä olis ehkä syytä markkinoida myös Suomeen ;) Sairaanhoitajat täällä ei suorita minkäänlaisia pesuja ja lakanoiden vaihtoja potilaille, vaan siihen on ”lähihoitajat” erikseen. En tiedä tarkalleen, mikä heidän titteli täällä on, mutta voisin kuvitella että lähi-/perushoitajan tapainen. Sairaanhoitajan työ on lähinnä lääkkeiden kanssa pelaamista, verikokeiden ottoa, vitaalien huolehtimista yms.  Puhun nyt siis koko ajan neuro surgery osastosta, jossa olen tällä hetkellä itse harjoittelussa. 

Potilaskuljetus sängyt

Lääkkeiden miksailua

Koulun salilla ollaan käyty nyt yleensä torstaisin kreikan kielen tuntien jälkeen. Se on ihan jees sali (ainakin parempi kuin TAMKin sali) ja saa tehtya kaiken tarpeellisen. Yllättävän paljon siellä käy myös porukkaa. Viime torstaina sali oli tosi täys. Paljon on poikia treenamassa ja mukaan mahtuu myös muutama tyttökin. Täällä treenikulttuuri poikkeaa tosi paljon Suomesta. Täällä salille tullaan vähän heilumaan pienten painojen kanssa, eikä hikipisaroita lähes kellään näy otsalla. Jotkut pojat on poikkeuksia, mutta harvassa siltikin sellaiset. Hyvin usein me suomalaiset saadaan kummastusta ja hämmästystä salilla, kun tytöt tulee tosiaankin treenaamaan. Tehdään isoilla painoilla toistoja, jolloin hengästytään toden teolla ja ollaan naamat punasena irvistellen siellä tehden viimeisiä toistoja. Moni onkin tullut siihen viereen sit kattoo kun treenataan ja kysynyt mistä päin ollaan kotoisin. En menis sanomaan, että me nyt missään huippukunnossa ollaan mut ihan mielenkiintoista tollanen hämmästely. Mutta faktahan on se, että esimerkiksi niistä kilon kokoisista painoista oo minkäänlaista hyötyä. Jäis sitten mielummin kotiin, kuin tekemään liikkeet pienillä painoilla vähän paikkoja heilutellen.

Ilmat täällä alkaa olemaan tosi kivat. Melkein joka päivä on nyt ollut +20 molemmin puolin, välillä pilvistä ja välillä täysin arunkoisia päiviä. Eilen oli ensimmäinen kunnon hellepäivä. Oltiin kattoterassilla ottamassa aurinkoa ja hiki kyllä valui ihan mukavasti. Ilta kahdeksaan asti oltiin liikenteessä ja hyvin pärjäs pelkällä topilla. Paikalliset edelleen vetelee takit päällä täällä, osalla on kunnon toppatakit ja tekis kyllä mieli kysyä, että ootko ihan tosissas. Mä hikoilen bussissa topille ja ohuilla pitkillä housuilla (sillä en voi pukea shorteja päälle, saisin osakseni paheksuvia katseita paikallisilta) ja nää sitten on bussissa pitkät toppatakit päällä visusti suljettuina. Rannallekin on pitänyt lähteä pitkissä housuissa :D

Oltiin rannalle, kun toiset tulee sinne kävelemään toppatakeissaan

Mutta nyt jatkan saikkupäivää ja teen muutaman kouluhomman pois alta. Huomenna sitten harkkaan taas uusin voimin ja toivottavasti edes vähän terveempänä :)