tiistai 16. huhtikuuta 2013

Saaria, biitsiä, Akrpoliskukkulaa sekä futismatsia :)



Paljon on taas ehtinyt sattua ja tapahtua täällä, enkä itsekään meinaa enää pysyä menossa mukana. Ollaan käyty Hydran saarella päiväreissulla sekä yksi viikonloppu vietetty Eginan saarella. Hydra ja Egina ovat saaria lähellä Ateenaa, jonne menee laivoja useasti päivän aikana. Hydraan matka laivalla kestää noin 2 tuntia ja Eginaan vielä vähemmän, noin tunnin verran. 


Hydra saarena, päiväreissua varten on ihan mahtava. Se on saari, jossa ei ole lainkaan autoja eikä mopedeja. Ihmiset kulkee siellä jalan, tai aasin/hevosen kyydillä tai vaihtoehtoisesti veneellä paikasta toiseen. Saari on melko pieni ja vähän asuttu. Siellä oli mahtavia pieniä rantoja, jota ympäröi ihan älyttömän kaunis kirkas vesi. 










Egina puolestaan on Hydraa suurempi kaupunki, joka vielä turisti/sesonkikauden ulkopuolella on hyvin hiljainen paikka. Ainoastaan satama-alueella näkyi hieman enemmän ihmisiä, muuten muualla saarta oli hyvin hiljaista. Egina on tunnettu sen pistaasipähkinöistään ja sieltä suurin osa Kreikan pistaasipähkinöistä tuleekin myyntiin muualle maahan. Eginassa oltiin tosiaan viikonloppe, perjantai päivästä sunnuntai iltapäivään. Se oli ihan riittävä aika kyseisessä saarella. Ei siellä ollut sen kummemmin tekemistä kuin ajella mönkijällä ympäri saarta ettien hyviä rantoja, keräillä simpukoita, ottaa aurinkoa, uida kirkkaassa, turkoosissa meressä, ihastellla maisemia ja nautisella hyvästä ruoasta. Jos todella haluaa rentoutua ja päästä pois Ateenan vilistä on ehdottomasti kannattavaa lähteä Ateenan edustalle jonnekin rauhalliselle saarelle.









On myös tultu käytyä Akropolis-kukkulalla vihdoin ja viimein. Akropolis-kukkula on ollut Kreikan muinaisten jumalten palvontapaikka ja nimikin viittaa siihen, että se on ollut muinoin ”Yläkaupunki”. Rakennelmat (temppeleiden rauniot yms) oli tosi upeita.  Olihan se ihan uskomatonta alkaa miettimään, miten kauan ne kaikki rauniot on siell ollut ja miten ihmeessä ne on sillon 2000 vuotta sitten rakennettu.  Myös aika paljon on vietetty aikaa keskustassa hengaillen, Thissiossa käyty syömässä ja kahvilla, RoseGardenissa istuskellen (oikealta nimenltaan Roof Garden,meidän kantispaikka Thissiossa) sekä muuten vaan hengaillen ympäri kaupunkia sekä maattu vapaapäivinä rannalla ottaen aurinkoa ja uitu.
















Kävin myös viikko sitten sunnuntaina paikallisessa futismatsissa täällä Ateenassa. Panathinaikos pelas Olympiastadionilla täällä ja oli kiva päästä tällöin myös katsastamaan Olympia-aluettakin.  Olympialaiset täällä on järjestetty viimeksi vuonna 2004. Olympia alue oli tosi hieno ja siellä oli kiva käppäillä ympäriinsä paikkoja ihmetellen. Stadion oli todella iso, en nyt yhtään muista miten paljon sinne mahtuu ihmisiä mutta veikkaisin että joku 80 000 ihmistä. Se ei ollut lähellekään loppuunmyyty mutta silti oli kiva päästä vähän näkemään fiilistä, mitä se vois olla. Vielä joskus mä lähden Barcelonaan kattomaan FC Barcelonan futismatsia, se on ollut mun haave jo niin monta vuotta että ihan pian on pakko toteuttaa se.











No mutta....Viime maanantaina mulle iski ensimmäistä kertaa kunnon koti-ikävä. Tuli sellainen olo, et olis kiva päästä jo kotiin vaikkakin täällä on kaikki kivoimmat jutut vielä edessä. Suomesta kaipaan eniten mun ihania pikkusia serkkuja/kummityttöä, mun ihania ystäviä sekä muita läheisiä ihmisiä. Näiden lisäks ihan kauhee ikävä näkkileipää, Oltermann juustoa siihen päälle ja lasi kylmää, rasvatonta maitoa kyytipojaksi. Myös hirvee himotus on kaurapuuroo, raejuustoon ja Valion maitorahkaan. Pieniä juttuja mutta täällä ollessa huomaa, miten tärkeitä ne pienet jutut kummiskin on. Oon nauttinut tästä ajastani täällä todella paljon ja oon todella onnellinen, että oon saanut tällaisen mahdollisuuden. Täällä ollessa oppii arvostamaan asioita ihan eri tavalla ja kuinka paljon tää olo täällä on rikastuttanut mun elämääni. En tuu ikinä saamaan toista vastaavaa mahdollisuutta ja olisin ollut tyhmä, jos en olis tilaisuuteen tarttunut silloin, kun sitä mulle tarjottiin.


Neuro surgery harkka on takana ja enään on yhteensä 8 harkkapäivää edessä. Neurolla oli tosi kivaa ja meillä oli tosi mukava ohjaaja, joka opetti meitä tosi hyvin ja antoi meidän tehdä paljon juttuja. Verikokeiden otto alkaa olla jo melko tuttua kauraa mulle ja sujuu jo tosi hyvin. On ollut kiva päästä täällä kunnolla harjottelemaan sitä, kun viimeks tosiaan viime syksynä ottanut koulussa kaverilta verinäytteen. Asiat täällä tehdään hieman eri tavalla kuin Suomessa ja ootanki jo kovasti Suomen harkkoja. Nää viimeiset kolme viikkoa ollaan tavallisella leikkaus vuodeosastolla töissä. Motivaatiota ei enää kauheesti tunnu löytyvän kun tietää, että kolmeen viikkoon mahtuu ainoastaan enään  8 harkkapäivää. Jotenkin alkaa olla jo puuduttavaa olla taas uudessa harkkapaikassa, kertoo samat asiat ihmisille... kuten mistä ollaan kotoisin, millaista Suomessa on, millaista sairaanhoito on Suomessa, mitä mieltä ollaan Kreikan sairaanhoidosta, mitä tykätään Kreikasta, missä ollaan käyty jo Ateenassa, ollaanko käyty saarilla, missä saarilla, opetetaan suomenkielisiä sanoja, kerrotaan kuinka kauan opinnot Suomessa kestää ja miten opinnot siellä koostuu jnejnejne... lista on loputon ja voitte vaan uskoa, miltä tuntuu selittää samat asiat lähes joka viikko uudestaan. Tällä hetkellä oon ottanut asenteen olla hiljaa ja vaan hymyillä...sanon muutaman sanan kreikaksi ja hymyilen nätisti niin kaikki on hyvin ilosia ja tulee silittelemään olkapäätä :D Pääsee kaikista helpoimmalla siinä hommassa :D 

Ohessa kuvia neuro-osastolta..








Vielä tosiaan ”loppurutistus” (ihan kuin täällä olis ollut jotenkin tosi rankkaa :D) ja sit päästäänkin vähän ottaa iisimmin. Ollaan ens viikolla menossa Santorinille to-su, sekä sitä seuraavalla viikolla Kreetalle, jossa ollaan peräti 9 päivää täysin rentoutuen ja nauttien elämästä. Kreetan reissu huipentuu kun saan sinne kahdeksi päiväksi yhden parhaimmista ystävistäni Suomesta, jonka kanssa matkataan sitten yhdessa Ateenaan, vietetään täällä viimeinen viikko yhdessä ja palataan Suomeen samalla lennolla 18.5. Aika tosiaan käy vähiin ja viis viikkoa enää elämää täällä jäljellä....


Pian siis nähdään!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti