Aglai Kyriakou Pediatric Hospital

Aglai Kyriakou Pediatric Hospital


Kaksi päivää harjoittua paikallisessa lastensairaalassa (Aglai Kyriakou Pediatric Hospital) takana ja voinkin todeta, että meininki on täysin erilaista kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Lasten harjoittelu alkoi tiistaina klo 7:30 tavallisella lasten vuodeosastolla. Mentiin esinmmäiseksi  osastolle esittäytymään Suvin ja Sannan kanssa, jotta tiedettäisiin myös, missä voimme vaihtaa vaatteet. Sairaanhoitajat Agathi ja Zoi esittäytyivät meille ja tulivat näyttämään, missä voidaan vaihtaa työvaatteet ylle. Vaihdettiin sitten vaatteet (täällä meillä on omat työvaatteet mukana, sairaala ei niitä tarjoa) ja jaettiin yksi pukukaappi kolmen tytön kesken. Mentiin sitten osastolle, jossa olikin vähän aluksi vähän ihmettelemistä. Kaikki hoitajat ottivat meidät tosi avosylin vastaan ja olivatkin todella uteliaita kuulemaan meistä kaiken sekä he kertoi todella innoissaan niiden arjesta, elämästä ja työstä täällä Kreikassa. Aamupäivä menikin jutellessa hoitajien kanssa kansliassa, meitä oli parhaimmillaan yhdessä kanslian "takatilassa", jonne hyvin mahtuu max. 2 hoitajaa kerrallaan niin 6-7 henkilöä... Suurin osa täällä puhuu englantia melko huonosti, mutta molemmin puolin ymmärretään toisiamme silti. Hoitajat kertoi hyviä matkustusvinkkejä meille, näytti googlesta kuvia Kreikan saarista, minne kannattaa lähteä lomailemaan tai tekemään päiväreissuja sekä surffailivat muuten vain facebookissa. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään, eikä kukaan siellä töitä tehnytkään. Kuulemma eilen olikin poikkeuksellisen hiljainen päivä, mutta tiedä sitten siitä... 

Nähtiin me muutama verinäytteenotto lapsilta. Verinäytteenotto tapahtuu ns. toimenpidehuoneessa, mikä on kaslian yhteyteen sijoitettu. Staasina lapsen käsivarressa toimii kumihanska ja näytteet otetaan pienellä siipineulalla näytteenottoputkiin. Lapsen vanhemmat ei saa olla mukana toimenpiteiden aikana, joten heidän käsketään poistumaan huoneesta toimenpiteen ajaksi. Useimmiten lapset hätääntyy tästä entisestään ja huuto on välillä aika kovaa. Useimmiten lääkärit on ottanut verinäytteet mutta myös hoitajatkin ottavat, jos lääkärit on kiireisiä tai lääkärit ei vaan muuten halua/suostu niitä ottamaan. Tällä hetkellä osastolla on muistaakseni kutakuinkin 25 potilaspaikkaa joista suunnilleen 19 taisi olla tällä hetkellä täynnä. Voi olla että lukemat menee pieleen mutta on kuitenkin suuntaa antavia. Suurin osa potilashuoneista on 2-3 hengen huoneita, joissa on sekä lapset että lapsen vanhemmat mukana yötä päivää. Useimmiten äidit on siellä yötä, mut välillä tuntuu että siellä on ollut myös koko suku. Lasten sängyt täällä on pienimmällä saman tyyppisiä kuin pinnasängyt mutta sängyn jalat paljon paljon korkeammat. Isommilla lapsilla on sitten ihan normaalisängyt täällä. (Ei normaali sairaalasängyt vaan ns. tavalliset sängyt). Vanhemmat hoitavat täällä lasten pesemiset ja ruokkimiset, joten hoitajat eivät osallistu kuin periaatteessa lääkinnällisiin seikkoihin täällä ja siks tuntuukin, että hoitajilla on välillä rutkasti aikaa tehdä mitä huvittaa. Hoitajia osastolla on suunnilleen 4 ollut aamuvuorossa, lääkäreitä onkin sitten puolet enemmän.

Käsidesiä täällä ei juuri ollenkaan missään ole. Toimenpidehuoneesta löytyy yksi käsidesi pullo mutta muuten niitä saa etsimällä etsiä. Ei taida olla suurinta huutoa täällä, mutta onneks otin omat käsidesit Suomesta mukaan. Millään tavalla tää näiden käsidesi ei oo hoitavaa eikä glyseroli pitoista vaan haisee aivan jäätävästi alkoholille, varmaan jos sitä jois niin sais hyvän moodin päälle. 

Hoitajilla täällä ei oo kovinkaan säädöksiä siinä, miten hygienia toteutetaan ja infektioriskit pientyy. Lähes kaikilla hoitajilla on täällä hiukset auki, kaikilla on korut (sormukset, rannekorut,kellot) yllään ja joillakin on kynsilakkaakin. Osa hoitajista käyttää hanskojakin todella vähän, joten voin vaan kuvitella mitä korujen alla/koruissa kasvaa. Joskus jopa käytetyt hanskat desinfioidaan ja käytetään uudelleen.... Käsien pesua saippualla puolestaan toteutetaan todella paljon vaikkei kädet oiskaan näkyvästi likaiset. Meille ne on muutaman kerran sanoneet että kädet pitäis pestä useammin eikä tunnu ymmärtävän sitä, kun selitetään että Suomessa käytämme jatkuvan käsienpesun sijaan käsidesiä. Hoitajat myös pesevät omat työvaatteet kotona...Hyi!

Lähes kaikilla lapsilla osastolla on kanyylit kädessä ja jalassa. Kanyyli"paketti" onkin melko mielenkiintoinen. Kanyyli on teipattu käteen ruskealla paksulla ja hyvin kovaa liimautuvalla teipillä sormista puoleen väliin käsivarteen ja kämmenen alle on laitettu lasta tukemaan käden asentoa, jos kanyyli on esim kämmenessä. Tässä päällä on tosiaan se ruskea teippi, pienimmille lapsille tähän teipin päälle laitetaan vielä vaippa, jotteivat ne varmastikaan revi kanyylia... Voitte vaan kuvitella miten paljon jo pelkästään tää teippi hiostaa eikä kanyylin juurta pääse millään tavoin tarkkailemaan. Lopulta kanyylin irrottaminenkin on epämukavaa lapsille ja usea on muutaman itkunkin päästänyt teippiä pois revittäessä.  

Sairaanhoitajat täällä tosiaan tuntuu eniten keskittyvän lääkkeiden antamiseen iv:sti kuin lapsen perushoitoon. Lääkkeet vedetään ruiskuihin "vähän sinnepäin" -tyylillä, aseptiikka jotenkuten kunnessa. Kun lääke on lapselle annettu niin esimerkiksi kanyylin samaa korkkia käytetää uudelleen eikä täällä varmaan ole edes irrallisena uusia korkkeja pienissä paketeissa. Työvuorot täällä hoitajilla koostuu samalla tavoin melkein kuin Suomessa, aamuvuorot on klo 7-15, iltavuoro klo 15-23 ja yövuorot klo 23-07. Esimerkiksi Agathilla oli eilen tiistaina aamuvuoro, josta hän pääsi klo 15 pois ja samana iltana hänellä alkoi yövuoro klo 23.... voin sanoa että aikamoista eikä todellakaan Suomessa toimis tällaiset vuorojaot. Erinäistä raporttia täällä ei pidetä, vain jos joku on ollut useamman päivän pois niin kerrotaan nopsasti pääkohdat lapsista. Myöskään tietokoneelle mitään kirjauksia ei tehdä, vaan jokaisella potilaalla on oma kansio, jossa on huonenumero. Kansiossa on tasan vaan muutama lappu, ei mitään tarkempia tulotietoja tms tärkeää potilaista.

Suurin osa ihan pienistä muutaman kuukauden ikäisistä lapsista on tuolla osastolla infektion vuoksi ja heidän hoitoaan kotona on laiminlyöty. Suurin osa on romaniperheitä, joila nää ihan pienimmät lapset on. Romanit täällä on vähän samaa luokkaa kuin Suomessa ja sairaalassa henkilökunta kehottaakin pitämään omista arvotavaroistaan taskussa hyvää huolta kuin heidän huoneeseen mennään.  Näille romanialaiselle me suomitytöt tunnutaan olevan hyvin eksoottinen näky. He tuijottaa meitä aina ihan älyttömästi ja puhuu keskenään jotain kreikan kielellä. Ne kirjaimmellisesti tuijottaa, että jos katsot takasin niin ei he katsettaan käännä pois ja olis jotenkin häpeissään.. pikkasen epämukava fiilis tulee välillä tällaisista hetkistä. 
  
Herätettiin muuten pikkasen ihmetystä, kun käytiin lounaalla sairaalan vieressä olevassa kahvilla hoitajan vaatteet yllä. Istuttiin kahvilan terassilla juomassa kahvia ja syömässä ah, niin ihania suolaisia välipaloja... asteita oli mittarin mukaan +21 ja aurinko porotti täydeltä taivaalta... siinä otettuun rennosti, nostettiin housunlahkeet ylös ja paistateltiin päivää t-paidoissa. Joka ikinen auto, mikä siitä vilkkaalta tietä meni ohi kääntyi niiden matkustajat tuijottamaan meitä, osa ohikulkijoista tuli juttelee meille kreikan kielellä jtn... hetken siinä oltuamme tultiin siihen tulokseen, että on ehkä parempi lähteä takas sairaalalle tän hämmennyksen vuoksi. En tiedä oliko nää ihmiset hämmentyneitä meistä sairaanhoitajina, meistä sairaanhoitajina ottamassa aurnkoa vai turisteista... jäi hyvin kyseenalaiseksi meille ja toivotaan, ettei herätetty mitään hämminkiä hoitsuvaatteet päällä ja rikottu jotain "lakia" tms :D

Hoitajat osastolla on suunnitelleet vievänsä meidät jonain iltana vapaa-ajallaan tutustumaan esimerkiksi Akropoliin, josta mentäis syömään ja jatkamaan iltaa drinkkien merkeissä. Täällä ihmiset on todella ystävällisiä, nuoret ja vanhat.Suurin osa näistäkin hoitajista jotka tätä ehdottivat, oli noin 30-45 -vuotiaita. Oltiin innoissamme tästä ja tulis varmasti tosi mukava ilta heidän kanssa :)
 
Ensimmäinen päivä oli jokseenkin mielenkiintoinen vaikkei hirveesti tapahtunutkaan mitään .Jaksoi vielä jotenkin innostua kaikesta, mutta kun tämän päiväinen  (toinen päivä) toistaa samaa rataa mitä edellinen niin alkoi pikkasen olemaan kyllästymisen merkkejä ilmassa. Sain mä kerran antaa yhdelle lapselle iv:sti antibiootin mutta muuten ei tehty juuri mitään lähes 7 tunnin aikana. Mukava paikka mutta oon silti tyytyväinen, että ens viikolla harjottelu teho-osastolla alkaa :) Huomenna sitten ensimmäinen iltavuoro edessä joka alkaa meillä klo 15. Periaatteessa iltavuoro kestäis meillä klo 23 asti mutta me päästään niistä aina viimeistään klo20 :) Onneks tästä meidän kodilta tuonne sairaalalle kävelee 20-25 minuuttia niin aamusin ei oo tarvinnut lähteä säätämään noiden metrojen kanssa.

Tänään loppuilta taitaa mennä ihan vaan kotosalla. Tuntuu että joka päivä oon juossut paikasta toiseen niin välillä pitää vaan relata :) Suomeen kaikille paljon terveisiä ja haleja, koti-ikävä ei oo vielä yllättänyt mutta ruisleipää kaipailen!

 

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko Ateenassa on pyörähtänyt ja aika on mennyt kuin siivillä täällä. Pahoittelen jo nyt, etten oo kirjotellut aikasemmin viikon tapahtumia, mutta on ollut kaikenlaista ja iltaisin on niin väsynyt, että ei edes ajatus kulje, mutta lupaan ryhdistäytyä. Kaikenlaista täällä on ehtinyt sattua ja tapahtua mutta hengissä ollaan. Maanantaina oltiin ensimmäistä päivää TEI:n yliopistolla, tavattiin siellä meidän tutor-opettaja Stelios ja muutama kreikkalainen tyttö, jotka ovat olleet Suomessa vaihdossa. Koulupäivä oli sinällään ihan mielenkiintoinen, ihan yleistä diipadaapaa kaikista käytännön asioista ja tutustuttiin kampukseen. Meidän kampus on tosi iso ja hieno. Kampusalue on aidattu ja pihalla kasvaa palmuja ja muutenkin on tosi nättiä. Kreikkalaiset tytöt tosin, jotka ovat olleet Turussa vaihdossa niin sanoivat, että Suomessa oli paljon kauniimpi koulualue kuin täällä... taitaa tytöt olla hieman väärässä :D Tavattiin koululla myös Tampereelta tullut Sanna, joka osoittautui myös ihanaksi tytöksi.
Koulupäivän jälkeen muutettiin sitten Suvin kanssa meidän omaan kotiin. Oltiin viikonloppu oltu Jonnan ja Sinin luona. Meillä meni siellä tosi hyvin ja tytöt on aivan ihania, mutta oli tosi kiva päästä vihdoinkin omaan kotiin ja saada tavaroita hiukan paikoilleen. Taksin kanssa muutettiin tavarat tänne meille. Ollaan vuokrattu kämppä Suomen Ateena Instituutin kautta täältä. Meidän koti on tosi kiva, kummallakin on omat huoneet, mun huone on kadulle päin jossa on pieni parveke parvekekalusteineen. Luultiin tosiaan, ettei meillä olis olkkaria mut oli positiivinen yllätys kun sellainen onkin täällä. Ei meillä telkkaria kylläkään ole, mutta kai sitä olkkarissa voi hengailla muuten vaan. Meillä täällä on ihan lämmin (onneks) ja lämmintä vettä ei tarvitse erikseen pistää lämpenemään ennen suihkuun menoa. Alakerrasta yhteisistä tiloista löytyy pyykinpesukoneet sun muut kodinhoito systeemin. Meillä käy täällä kerran viikossa siivojakin, joka torstai joten itse ei tarvi siihen sitten kuluttaa aikaa :) Tää alue on ihan jees paikkaa, aika rauhallista ja lähellä on paljon ihania leipomoita ja pieniä supermarketteja. Leipomoista on tullut mun heikkous täällä, sieltä kun saa vaikka mitä ihanaa edullisesti..mmmmm! Metroasemalle tästä meiltä kävelee noin 15 minuuttia, ettei nyt ihan metron varrella olla. Välillä toi käveleminen metrolle puuduttaa ja ois kiva, jos se metro lähempää löytyis. Näillä nyt kuitenkin mennään :)

Mun huone

Tiistaina käytiin koululla kaikki paperisysteemit läpi sekä omat aikataulut tälle kolmelle kuukaudelle. Paperisotku oli aikamoista, piti täyttää miljoona eri paperia ja niitä sitten toimitella eri puolille kampusta, ja siinähän sitten vierähtikin melkein 5 tuntia. Meidän oli tarkoitus saada näillä papereilla heti mukaan kreikkalainen opiskelijakortti, ruokakortti opiskelijaravintoon, salikortti yms. mutta mitään ei saatu. Täällä asioilla ei ole kiire ollenkaan ja välillä meinaskin mennä hermo, kun asioiden tekeminen kesti niin kauan.

Kuva kampukselta

Keskiviikkona olikin sitten julkisen liikenteen yleislakko täällä joten koulupäivä oli peruttu ja meillä oli silloin vapaata. Sää oli tosi nättiä joten laitettiin Suvin kanssa juoksuvermeet ylle ja lähdettiin lenkille kohti tuntematonta. Määränpäänä oli yks iso vuori, jonne oltais haluttu kiivetä, mutta sinne ei päässytkään ainakaan sieltä suunnalta, mistä me yritettiin. Oltiin 3 tuntia lenkillä ihanassa aurinkoisessa säässä ja kävästiin myös terassilla juomassa limutkin matkan varrella. Paikalliset vetelee täällä toppatakeilla, kun me juostiin tuolla juoksukapreissa ja Suvillakin oli vaan toppi päällä. Hieman ihmetystä herätettiin, mutta hyvin tarkeni. Lenkin jälkeen tultiin kotiin suihkuun ja syömään ja lähdettiin kaupungille. Siellä vierähtikin taas kokonainen iltapäivä ja illalla kotiin päästyämme oltiin tosi väsyneitä. 


Torstaina olikin tutustuminen paikalliseen lasten sairaalaan, missä tullaan tekemään meidän ensimmäinen harjoittelu täällä, mikä alkaakin ens tiistaina. Mulla oli alkuun vähän negatiiviset fiilikset siitä, että teen täällä harjoittelut ja että mitähän siitäkin tulee. Tavattiin Stelios Ambelokipin (meidän kotiasema) metroasemalla, josta oli noin 10-15 minuutin kävelymatka sairaalalle. Sairaalassa meitä oli vastassa Maria, joka piti meille kierroksen sairaalassa sekä näytti kaikki osastot, joissa tullaan työskentelemään. Lastensairaala oli mielenkiintonen paikka ja käynti siellä osoittautui hyvin onnistuneeksi, sillä mulle jäi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Tullaan ens viikolla aloittamaan harjoittelu lasten vuodeosastolta, jossa ollaan ens viikolla neljä päivää. Seuraava viikko ollaan ensiavussa, kolmas lasten teho-osastolla ja viimeinen neljäs viikko ollaan lasten syöpätautien osastolla. Mun mielestä on tosi mielenkiintoista olla neljällä eri osastolla ja nähdä nämä kaikki täällä. Jos olisin Suomessa tehnyt tämän vastaavan harjoittelun, olisin ollut yhdessä paikassa koko tuon harjoittelun ajan. Nyt tuun näkemään vähän jokaisesta jotakin, vaikka en tietenkään pääse asioihin sen enempää syventymään mutta sitä en odottanutkaan että täällä pääsisin. Käsidesiä täällä ei näy juuri missään, osastolla saattaa olla yks käsidesi pullo....jossain.... Yleensä se on sellaisessa paikassa, ettei sitä juurikaan edes huomaa. Asiat tehdään täällä muutenkin hyvin eri tavoin, mutta niistä kerron sitten enemmän kun harjoittelu pääsee vauhtiin. Ihmiset täällä on tosi vastaanottavaisia ja ystävällisiä. Vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien kanssa löytynyt niin tuli silti tosi tervetullut olo ja nyt oonkin todella innoissani menossa ens viikon harjoitteluun.

Lasten sairaalan edustalta

Stelios & tytöt

Se osasto, jossa tuun ens viikon olemaan on tosiaan lasten vuodeosasto. Tuolla osastolla oli kansliassa kopassa pieni vauva, joka herätti meissä tytöissä vähän ihmetystä, että miksi se siellä on ja onko se jonkun työntekijän vauva. Vauva oli ehkä muutaman viikon-kuukauden ikäinen. Meille kuitenkin kerrottiin, että vauvan vanhemmat oli huumeiden käyttäjiä ja olivat hylänneet vauvan sairaalaan. Vanhemmat olivat sanoneet hoitajille käyvänsä ulkona tupakka eivätkä olleet sitten ollenkaan palanneet takaisin. Nyt tää niiiiin pieni ja söpö vauva on siellä hoitajien vastuulla 24/7 ja ne hoitajat hoitaa sitä siellä, kuin omaa lastaan. Pääsen varmaan itsekin syöttää tätä söpöä tapausta ens viikolla :)

Tutustumiskäynnin jälkeen käytiin kaikki tytöt ja Stelios huikkaamassa välipalat viereisessä kahvilassa ja me tytöt jatkettiin sitten matkaa keskustaan. Sinillä oli synttärit tuolloin, joten käytiin Ermou streetillä vähän ostoksilla, syömässä ja muutenkin vaan hengailtiin keskustassa. Päivä oli tosi kiva ja illalla taas vasta kotona. 

Perjantaina meillä piti olla tutustuminen paikalliseen aukuisten sairaalaan, jossa tullaaan olemaan lasten harjoittelun jälkeen. Olin perjantaina aamuyöstä herännyt viiden maissa kauheeseen ukonilmaan joka jatkuikin vielä seitsemän aikaan kun herätyskello soi. Vettä satoi ihan kaatamalla eikä auttanut muuta, kuin lähteä ulos vesisateeseen. Päästiin kotiovelta ehkä 10 metriä eteenpäin, kun molempien kengät oli aivam litimärät. Vettä satoi solkenaan ja kadulta virtas vettä mukavasti rinnettä alaspäin. Kerran satoi isoita rakeitakin ja meidän oli pakko pysähtyä siksi aikaa katoksen alle suojaan. Lopulta kun päästiin omalle metroasemalle, oltiin litimärkiä. Housut oli reisiä myöten märät ja kengät sellaset, kuin olisin käynyt uittamassa niitä jossain. Lopulta kun päästiin Evangelismoksen metroaselle, jonne oltiin sovittu tapaaminen niin pieni ketutus oli kyllä päällä. Ilma oli ihan sairaan kylmä, oltiin litimärkiä eikä sade ja ukkonen ottanut laantuakseen. Hetken aikaa ooteltiin metroasemalla suojassa, josko sade laantuis niin päästäis talsimaan sairaalalle päin. Yrityksistä huolimatta sade ei laantunut, tehtiin jo lähtöä sairaalalle mutta se jäikin vaan yritykseksi, sillä vettä oli niin paljon että kadut lainehti, teitä ei päässyt ylittämään ja kahlattiin siellä vedessä. Ei muuta kuin että Stelios lähetti meidät kotiin ja sovittiin, että tullaan myöhemmin uudestaan paremmalla onnella. Lähdettiin kotiinpäin lämpimään suihkuun ja tottakai leipomon kautta. Ukkonenkin lakkas vihdoin 6 tunnin jyrinän ja salamoinnin jälkeen. 
Täällä ei oo 50 vuoteen satanut kuulemma niin paljon kuin perjantaina, ihan uskomattomia tulvia oli joka paikassa, vettä oli ihan älytön määrä, metroasemia oli suljettu ja metrot ei kulkenut ihan aikataulujen mukaisesti. Pysyteltiin visusti kotona iltapäivään asti ja alkuillasta lähdettiin ulos ihmteelee, olisko missään mitään sateen jättämiä tuhoja mutta ihme kyllä, missään ei näkynyt mitään. Yks iso puu oli meidän viereisessä puistossa kaatunut.

Eilen olikin sitten lauantai ja ihana aurinkoinen päivä. Kävin aamusta itsekseni juoksemassa pienen lenkin ennen aamiaista. Teki kyllä hyvää, ilma oli tosi lämmin ja oli mukava alotus päivälle. Muutenkin teki tosi hyvää olla hetki itsekseen omien ajatusten kanssa. Puolen päivän aikaan mentiin kattoterassille ottaa aurinkoa, hiki valui kun oli niin lämmin. Oltiin siinä puoltoist tuntia ja ehdinhän mä polttaa nenäni ja hankkimaan kunnon rusketusrajat jo.. Ei huono ollenkaan :) Päivällä käveltiin meiltä kaupungille, tarkoituksena löytää illaksi jotku kivat korot. Täällä kaikki korot on vaan megakorkeita ettei niillä pysty kävelemään. Vaikka minä tykkään käyttää todella korkeita korkoja niin rajansa kuitenkin kaikella... en ostanut yhtiäkään korkoja vaikka halvalla olis saanut. Illalla oltiin sitten Sannan ja kahden muun suomalaisen tytön luona istumassa iltaa, jonka jälkeen tavattiin kreikkalainen tyttö Aggeliki Monastrikilla ja mentiin todella upeeseen A for Athens drinkkibaariin, josta näkyi todella upeesti Ateenan ylle ja suoraan edessä oli Akropolis kukkula, mikä on iltaisin aina valaistu. Istuttiin siellä iltaa josta lähdettiin jatkettiin matkaa alueelle, jossa oli ihan älytön määrä baareja.... illan tapahtumista kerron myöhemmin lisää :)

Lisää kuvia lisäilen  myöhemmin tänään...nyt aamupalan aika ja sit kattoterassille ottaa aurinkoa!

Uusi päivä, uudet kujeet

Puisto alueelta, josta ollaan just lähdössä pois

Uusi päivä ja uudet kujeet alkoivat hyvin nukutun yön jälkeen.. Aamulla herättyämme klo 10 aikaan oli fiilis aivan toisenlainen kuin edellisenä iltana. Herättiin suht virkeinä aurinkoiseen aamupäivään ja hymy oli suunpielissä. Suvin kanssa syötiin aamupala ja oltiin suunniteltu, että lähdetään katsomaan, missä meidän koti sijaitsee. Tästä tyttöjen kotoa meidän kodille on kartaan mukaan noin 2km kävelymatka, eli ei paha ollenkaan. Suvin kanssa lähdettiin klo 12 aikaan liikenteeseen... päällä tietysti ihanan keväiset vaatteet ja hyvä mieli. Päätettiin siss kävellä Pediou Tou Areos puiston läpi meidän kodille päin. Tuo iso puistoalue sijaitsee käytännössä meidän ja Jonnan ja Sinin asunnon välissä. Ilma oli ihana, aurinko paistoi ja asteita oli kutakuinkin +/- 15 astetta. Matkalla tuli niin kuuma, että pärjäs pelkällä pitkähihaisella ilman takkia. Puistoalue löydettiin hyvin ja käveltiin siellä sitten vähän matkaa. Se puistoalue oli vähän pelottava...joskin hyvin erilainen miten me suomalaiset käsitetään sana `puisto`. Siellä oli muutama isompi kävelytie ja ihan älytön määrä pieniä polkumaisia kujija, joissa istui aina jokun hämärä mies yksikseen. Meitä alkoi pikkasen pelottamaan, joten päätettiin lähteä puistoalueelta pois ja suunnatta isolle Alexandras kadulle, joka vie meidät melkein suoraan meidän kämpille.

Meidän kotitalo

 Löydettiin pienen etsinnän jälkeen meidän kotikatu ja jopa kotiovi. Alue vaikutti rauhalliselta paikalta ja rakennuksen ulkoasu oli ihan jees, joten odotukset on korkeat kun maanantaina päästään muuttamaan sinne. Meidän kotikadulla kasvaa mandariinipuita, toisessa korttelissa on apteekki, kauppa on kotiovea vastapäätä noin 5 metrin päässä. Metroasemista Victorian ja Ambelokipin asemat ovat lähinnä meitä, kummallekin pysäkille on noin 1,5 km matkaa. Victorian pysäkistä tulee varmaankin enemmän se meidän kotipysäkki, siitä on lyhyempi matka keskustaan, koululle ja Jonnan ja Sinin luokse. Hieman siinä ihmeteltyämme oli pakko pysähtyä syömään. Isolla kadulla, siinä Alexandrasilla, joka on ihan meidän kotikadun vieressä oli Grill Academy -ravintola, jonne pysähdyttiin syömään pitaleivät. Tilauksen kanssa oli hiukan ongelmia, sillä työntekijät siellä eivät puhuneet ollenkaan englantia eikä ruokalistoja ollut muulla kuin kreikan kielellä. Pienen elekielen jälkeen saatiin tilattua sitä mitä haluttiin. Pitäleivät maksoi 2e ja pullovesi 0,50 senttiä. Mä söin pitäleivän kanalla, jossa oli vihanneksia ja ties mitä muutakin mukana. Se oli tosi hyvä, joskin vähän tuhtia tavaraa mutta tuohon hintaan oli oikein maukas huikopalaksi. Sinne täytyy palata joskus vielä syömään. Syötyämme leivät jatkettiin matkaa keskustaan kävellen, sillä ilma oli niin ihana. Kierreltiin välillä ties mistä pieniltä kujilta kohti keskustaa ja välillä vähän pelotta, sillä oltiin paikoissa, jossa oli vain näitä kummallisia yksinäisiä miehiä ja alue näytti hiukan hurjalta. Päädyttiin loppujen lopuksi kävelemään isoja katuja pitkin keskutaan mutta tarkoituksena oli ohittaa Omonoian alue. Tää alue sijaitsee lähellä keskustaa, päivisin Omonoian asema on täynnä töihin rientäviä kreikkalaisia ja illalla se muuttuu täysin. Iltaisin siellä on kuulemma paljon rikollisuutta, narkkareita, prostituutiota ja spurguja... joten sinne ei oo mitään asiaa edes päivällä. Päivisinkin siellä saa pitää tavaroistaan hyvää huolta. Käveltiin 28- streetiä (oikeasta nimestä en ole ihan varma) pitkin keskustaan, matkalla tuli paljon tosi edullisia liikkeitä vastaan.

Street 28 varrella ihmettelyä...

 

 Pikku hiljaa alettiin olla melkein keskustassa ja olihan kellokin siinä vaiheessa kolme päivällä. Tarkoituksena oli siis mennä vaatimaan hotellilta rahoja takasin, eivät he tietenkään rahoja meille antaneet mutta kertoivat heillä olevan varauslista, jos halutaan esim kesällä tulla tänne takaisin eikä tällöin tarvitse maksaa siitä mitään. Voitte kaikki arvata mitä sanottiin heille siinä. Parasta kyllä oli kun haettiin perjantaina ne tavarat hotellilta ja kerrottiin ettei voida yöpyä siellä niin hotellin virkailija itse totesi että "Onko huone liian likainen?" :D No mutta se siitä sitten... päätettiin hotellireissun jälkeen jäädä keskustaan Ermou-streetille ostoksille, täällä kun on hyvät alet meneillään just. Törmättiin yhdessä liikkeessä sattumalta Jonnaan ja Siniin ja sovittiin, että nähdään kuudelta ja mennään yhdessä syömään. Shoppailu on melko rankkaa, kaupoissa oli aivan tajuttomasti ihmisiä, varsinkin Stradivarius, Bershka, Pull & Bear ja Zara vilis niin paljon porukkaa, ettei shoppailu enää tuntunut niin mukavalta. Onnekseni kuitenkin löysin Zarasta housut hyvällä alella, loppujen lopuksi hintaa niille jäi 15 euroa, kahdet balleriinat, mitkä olivat 10 euroa/kpl sekä topin, josta maksoin hurjat 4 euroa. Shoppailujen jälkeen ei Suvin kanssa jaksettu enää pyöriä kaupoissa ja mentiin Ermou-streetin päätyyn Syntagmalle istumaan ja ihmettelemään maailman meininkiä. 

Vihdoinkin kello oli kuusi ja nähtiin tytöt ja päästiin syömään. Söin ihan mahtavat kreikkalaisen salaatin, salaatti oli valtavan kokoinen ja pulitin siitä 8 euroa. Osa siitä jäi jopa syömättä. Hyvä ruoka parempi mieli. Ruokailun jälkeen lähdettiin tyttöjen luo, jossa hengailtiin yhdessa olkkarissa puoleen yöhän asti ja painuttiin nukkumaan. 

Akropolis illalla

 .

Ensimmäinen päivä Ateenassa

Terveisiä Ateenasta :)

Täällä ollaan vietetty nyt muutama päivä ja kivaa on ollut. Matka alkoi aikasin perjantai aamuna Helsinki-Vantaalta, lento lähti klo 6:55 kohti Kööpenhaminaa, jossa meillä oli vaihto. Matkasta teki mielenkiintoista se, että Suvi, jonka kanssa lähdin reissuun ei ollut koskaan ollut lentokoneessa. Niinpä oli mullekin oli vähän hauskuutta luvassa. Yllättävän vähän Suvia kummiskaan jännitti, mä luulin että se olis ollut vielä enemmän paniikissa. Lento Kööpenhaminaan lähti 20minuuttia myöhässä ja meillä oli koneen vaihtoon aikaa vaan 1h 20 minuuttia. Ei oltu tsekattua itteemme toiselle lennolle, joten Köpiksen kentällä tuli vähän kiire juosta toiseen päähän lentokenttää transference- tiskille, jossa saatiin buukattuamme itsemme Ateenan lennolle. Yhtään ylimääräistä aikaa kentällä ei jäänyt, joten suunnattiin heti meidän portille, josta kone Ateenaan lähti. Istuttiin ja odoteltiin siinä koneeseen pääsyä, kovaan ääneen puhuttiin suomea kunnes vastapäätä istuva parikymppinen poika alkoi meille juttelemaan suomeks. Hän oli matkalla Kreikkaan lomalle isänsä luo, sen isä on kreikkalainen ja asuu Samoksella. Hän kertoi viettävänsä viikonlopun Ateenassa, josta sitten lähtee isänsä luo Samokselle lomailemaan. Oli hauskaa tutustua tähän poikaan, sillä se kertoi meille tosi paljon juttuja Kreikasta ja Ateenasta. Tää poika istui vielä viereisellä penkkirivillä Köpis-Ateena lennolla, joten meistä oli myös hälle seuraa.

Lento sujui ihan hyvin. Samalla lennolla meidän kanssa oli kaksi suomalaista naista, varsinaisia pubiruusuja, jotka oli ollut jo samalle edellisellä lennolla meidän kanssa ja siellä heille maistui heti aamusta alkoholi. Kun kone alkoi saapumaan Ateenaan, olihan nää naiset jo ihan hyvissä boogeissa ja kovaan ääneen siellä huuteli juttuja...olivat siinä lennolla jo jonkun krekunkin iskeneet...:D

Saavuttuamme Ateenaan ja haettuamme laukut klo 13:40, lähdettiin tän suomalaisen (helsinkiläisen) pojan kanssa kävelemään metroasemalle päin. Se opasti meitä mistä saadaan liput metroon ostettua ja niin edelleen. Tosi ystävällinen ja mukava poika. Metro lentokentältä lähti melkein heti. Jäätiin Monastirakin asemalla pois, josta sitten löydettiin heti meidän hotellille. Tää Monastirakin asema on yksi ihan keskustassa sijaitsevista metroasemista, jossa on muun muassa suuri ostoskatu ja upeat näkymät Akropolis kukkulalle. Mutta siihen hotelliin takaisin.... hotelli oli edullinen ja maksettiin se siinä samassa sitten, kun saatiin avaimet huoneseen jne. Avattiin huoneenovi ja kauhuksemme huone oli aivan kauhea. En oo ikinä nähnyt mitään vastaavaa, huoneessa haisi ihan homeelle, lattiaa ei oltu pesty varmaan koskaan. Järkyttyneinä ihmeteltiin siinä hetken aikaan, että ei tää voi olla mahdollista. Alettiin heti tutkimaan vuodevaatteita, sieltähän löytyi sitten vaikka mitä. Lakanat oli reikäsiä, siellä oli mustia karvoja ja Suvin lakanassa verta... vähän lähemmin tarkasteltuamme löydettiin patjasta jotain kuolleita pieniä elukoita ja samantien alko kuvottaa. Tultiin siihen tulokseen ettei todellakaan voida yöpyä täällä. Jätettiin kamat sinne hotellille ja lähdettiin etsimään uutta hotellia ja ruokapaikkaa.






Ruokapaikaksemme valikoitui ensimmäinen vastaantuleva paikka Monastraki aukiolla. Paikka oli hieman erikoinen ja täynnä paikallisia kreikkalaisia. No päätettiin kuitenkin jäämään sinne syömään, tilattiin molemmat kreikkalaiset salaatit ja ranskikset. Ei oltu kumpikaan syöty sitten aamuyön jälkeen, kun oltiin lähdetty lentokentälle joten verensokerit alkoi olemaan alhaalla ja väsymys painamaan. Vaikka itse oon matkustellut melko paljon tais pieni alkushokki iskeä. Tosiaan, paikka oli täynnä paikallisia, kauheasti ihmisiä joka puolella, kauhee hälinä ja sisällä ravintolassa sai polttaa tupakkaa. Kun saatiin ruoat, molemmat söi ihan hiljaa ihmetellen ympärilleen. Suvikin siinä totesi, että haluaa lähteä kotiin. Suomessa muutamaa päivää aiemmin oltiin oltu yhteyksissä turkulaisiin Jonnaan ja Siniin, joille sitten soitettiin paniikkipuhelu ja selitettiin meidän tilanne, miten hotellin kanssa kävi. Meidän onneksemme tytöillä sattui olemaan vuokrattuna jo kämppä täällä, jossa on neljä huonetta ja keittiö. Päästiin siis heidän luokse viikonlopuks evakkoon. Tytöt vaan oli just matkalla Ikeaan, joten jäätiin Suvin kanssa keskustaan ihmettelemään ja käytiin muutamassa kaupassa pyörähtämässä. Sovittiin tyttöjen kanssa että he soittaa meille, kun ovat Ikeasta lähdössä niin nähdään heidät sitten Attikin metroasemalla.

Keskustassa tuntunut olevan yhtään turistia meidän lisäksi, miehet huuteli koko ajan perään ja muutama ravintolanpitäjä pysäytteli meitä ja varoittivat varkaista, joita täällä kuulemma on paljon. Hengailtuamme keskustassa päätettiin mennä hotelille oottelemaan tyttöjen soittoa sekä selittämään, että ei voida jäädä hotelliin yöksi. Melko pian tytö soittivat meille, tavatiin ne Attikin metroasemalla ja tultiin tänne heidän kämpille. Hengailtiin hetken aikaa yhdessä olkkarissa. Kaikki oli kuitenkin tosi väsyneitä ja mentiinkin pian jo nukkumaan....

Lähtölaskentaa ja loman alkua

H-hetki lähestyy ja loma alkaa pian!

Kovasti on odotettu reissua ja enään vähän yli viikko niin olen Kreikassa, tarkemmin ottaen Ateenassa. <3 Pikkusen jo matkakuumetta ja jännitystä ilmassa. Joka ikinen ilta tulee sellanen kutkutus vatsanpohjaan, haluis niin kovasti lähteä jo reissuun, mutta vielä olis muutama työvuoro täällä Tampereella, jonka jälkeen suuntaan vielä Helsinkiin viikoksi. En oo Helsingissäkään käynyt sitten joulun jälkeen, joten nyt ehtii viettää aikaa ihanien ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa.

Vaihtoon hakeminen ja siihen valmistautuminen ei oo sujunut ihan odotetusti, sillä paljon on ollut mutkia matkassa eikä kaikki asiat oo mennyt niin sutjakkaasti kuin ajattelin. Ensinnäkin vaihtokohteen haussa oli jo ongelmia, enkä alun perin päässyt sinne, minne ensimmäisenä hain eli Ruotsiin. Mutta mua ei tosiaan harmita yhtään lähteä Ateenaan viettämään mun seuraavat 3 kuukautta vaan päin vastoin. Oon ehkäpä tästä enemmän innoissani kuin alkuperäisistä suunnitelmista. Ateenassa kulttuuri poikkeaa kuitenkin paljon meidän kulttuuristamme täällä Suomessa ja ilmasto on siellä paljon mukavampi. Kaikki jotka mut tuntee, tietää että makaan mielelläni päivät pitkät paahtavassa auriingon alla enkä viihdy ollenkaan kylmässä. Ateenassa onneks alkaa ilmat olemaan jo mukavan lämpimpiä.

Lähden tosiaan Ateenaan tekemään kaksi harjoittelujaksoa sairaalaan, jotka pitää sisältään perioperatiivisen harjoittelun sekä lasten- ja nuorten harjoittelun. Vaihtoon lähteminen on vaatinut monta ylimääräistä tuntia työtä sekä hieman päänsärkyä. Papereita on joutunut täyttämään paljon ja lähettämään eteenpäin sekä tekemään meidän koulun vaatimia orientaatio tehtäviä. Niissä on saanut aikaa ihan mukavasti kulumaan kaiken muun ohessa. Myös on ollut jännää huomata, miten paljon työtä vaihtoon lähteminen vaatii; on huolehdittava erinäiset asiat kuntoon kuten rokotteet kuntoon, asunnon vuokraaminen kohdemaasta yms. Moni varmaankin luulee että hakeminen on helppoa, mutta sinnikyyttä vaaditaan. Uskon kuitenkin, että se kaikki työ on kuitenkin kaiken kokemisen arvoista!!

Kreikka on mulle jotenkin tuttu paikka, oon muutaman kerran ollut Kreikassa lomamatkalla ja päiväreissunkin tehnyt Ateenaan. Tuolloin kaupungista sai vain pintaraapaisun ja paljon jäi näkemättä ja kokematta. Ja jos totta puhutaan, siitä on jo niin monta vuotta aikaa ettei hirveesti oo enää Ateenasta mielikuvia jäljellä. Kreikkaan maana ihastuin heti, sen ilmasto, ruoka ja ihmiset teki muhun heti vaikutuksen. Ihmiset oli todella ystävällisiä, ruoka aivan ihanaa ja ilmasto juurikin mulle täydellinen.

Pakkailu ei mulla ihme kyllä ole tuottanut ongelmia. Olin varautunut, että tavarat ei mahdu mun rinkkaan ja matkalaukkuun mukaan mutta kuinkas ollakaan, rinkka on vielä tyhjä!!!?? Mutta tosiaan, eihän noi kesävaatteet kovinkaan paljon tilaa vie ;) Ja tulee varmaan olemaankin, toinen juttu onkin sitten miten täynnä se on takaisin tullessa, mutta sitä on turha nyt murehtia.

Lähden matkaan mun luokkakaverin Suvin kanssa perjantaina 15.2.3013. Lentomme lähtee Helsinki-Vantaalta aamun aikaisina tunteina ja perillä ollaan Ateenassa jo puolilta päivin. Ensimmäiset 4 päivää ollaan hotellilla yötä, sillä saadaan meidän vuokrattu asuntomme käyttöön vasta maanantaina, jolloin on meidän ensimmäinen koulupäiväkin. Asunto on valmiiksi kalustettu solukaksio Ateenan pohjoispuolella keskustan alueella, jossa meillä molemmilla on omat huoneet, yhteinen keittö ja wc.  Saamme myös talon puolesta petivaatteet, astioita sekä lakanat ja pyyhkeet käyttöön, joten ei tarvii niitä sitten täältä Suomen päästä lähtee raahaamaan mukaan. 

Ensimmäinen viikko meillä on orientaatioviikko Ateenan teknillisessä yliopistossa, jossa pääsemme tutustumaan muihin vaihtareihin sikä itse Ateenan kaupunkiin. Erilaista ohjelmaa on koko viikolle luvassa mutta siitä en sen enempää tiedä vielä. Tämän jälkeen ensimmäiset neljä viikkoa tuun viettämään lasten harjoittelun parissa josta siirryn sitten kirurgiseen harjoitteluun, jossa meille on järjestetty englannin kieltä puhuva ohjaaja. Joka maanantai ollaan Teknillisessä yliopistossa myös lukemassa myös kreikan kieltä ja kulttuuria, josko sitten jossain vaiheessa vois potilaiden kanssa jotain kommunikoidakin, sillä luulen ettei kovin moni siellä englantia puhu.

Huomenna olis tiedossa viimeiset pakkailut työpäivän jälkeen, kodin siivousta sillä hyvä ystäväni Eerika muutta mun asuntoon täällä Tampereella siksi aikaa asumaan kun itse oon poissa. Illalla olis vielä tarkotus viettää viimeistä yhteistä iltaa ihanien tyttöjen kanssa täällä ja lähteä käymään opiskelijabileissä pyörähtämässä. Perjantaina viimenen työpäivä ja autolla kohti Helsinkiä, Tampere jää nyt hetkeksi aikaa taakse!