Aglai Kyriakou Pediatric Hospital

Aglai Kyriakou Pediatric Hospital


Kaksi päivää harjoittua paikallisessa lastensairaalassa (Aglai Kyriakou Pediatric Hospital) takana ja voinkin todeta, että meininki on täysin erilaista kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Lasten harjoittelu alkoi tiistaina klo 7:30 tavallisella lasten vuodeosastolla. Mentiin esinmmäiseksi  osastolle esittäytymään Suvin ja Sannan kanssa, jotta tiedettäisiin myös, missä voimme vaihtaa vaatteet. Sairaanhoitajat Agathi ja Zoi esittäytyivät meille ja tulivat näyttämään, missä voidaan vaihtaa työvaatteet ylle. Vaihdettiin sitten vaatteet (täällä meillä on omat työvaatteet mukana, sairaala ei niitä tarjoa) ja jaettiin yksi pukukaappi kolmen tytön kesken. Mentiin sitten osastolle, jossa olikin vähän aluksi vähän ihmettelemistä. Kaikki hoitajat ottivat meidät tosi avosylin vastaan ja olivatkin todella uteliaita kuulemaan meistä kaiken sekä he kertoi todella innoissaan niiden arjesta, elämästä ja työstä täällä Kreikassa. Aamupäivä menikin jutellessa hoitajien kanssa kansliassa, meitä oli parhaimmillaan yhdessä kanslian "takatilassa", jonne hyvin mahtuu max. 2 hoitajaa kerrallaan niin 6-7 henkilöä... Suurin osa täällä puhuu englantia melko huonosti, mutta molemmin puolin ymmärretään toisiamme silti. Hoitajat kertoi hyviä matkustusvinkkejä meille, näytti googlesta kuvia Kreikan saarista, minne kannattaa lähteä lomailemaan tai tekemään päiväreissuja sekä surffailivat muuten vain facebookissa. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään, eikä kukaan siellä töitä tehnytkään. Kuulemma eilen olikin poikkeuksellisen hiljainen päivä, mutta tiedä sitten siitä... 

Nähtiin me muutama verinäytteenotto lapsilta. Verinäytteenotto tapahtuu ns. toimenpidehuoneessa, mikä on kaslian yhteyteen sijoitettu. Staasina lapsen käsivarressa toimii kumihanska ja näytteet otetaan pienellä siipineulalla näytteenottoputkiin. Lapsen vanhemmat ei saa olla mukana toimenpiteiden aikana, joten heidän käsketään poistumaan huoneesta toimenpiteen ajaksi. Useimmiten lapset hätääntyy tästä entisestään ja huuto on välillä aika kovaa. Useimmiten lääkärit on ottanut verinäytteet mutta myös hoitajatkin ottavat, jos lääkärit on kiireisiä tai lääkärit ei vaan muuten halua/suostu niitä ottamaan. Tällä hetkellä osastolla on muistaakseni kutakuinkin 25 potilaspaikkaa joista suunnilleen 19 taisi olla tällä hetkellä täynnä. Voi olla että lukemat menee pieleen mutta on kuitenkin suuntaa antavia. Suurin osa potilashuoneista on 2-3 hengen huoneita, joissa on sekä lapset että lapsen vanhemmat mukana yötä päivää. Useimmiten äidit on siellä yötä, mut välillä tuntuu että siellä on ollut myös koko suku. Lasten sängyt täällä on pienimmällä saman tyyppisiä kuin pinnasängyt mutta sängyn jalat paljon paljon korkeammat. Isommilla lapsilla on sitten ihan normaalisängyt täällä. (Ei normaali sairaalasängyt vaan ns. tavalliset sängyt). Vanhemmat hoitavat täällä lasten pesemiset ja ruokkimiset, joten hoitajat eivät osallistu kuin periaatteessa lääkinnällisiin seikkoihin täällä ja siks tuntuukin, että hoitajilla on välillä rutkasti aikaa tehdä mitä huvittaa. Hoitajia osastolla on suunnilleen 4 ollut aamuvuorossa, lääkäreitä onkin sitten puolet enemmän.

Käsidesiä täällä ei juuri ollenkaan missään ole. Toimenpidehuoneesta löytyy yksi käsidesi pullo mutta muuten niitä saa etsimällä etsiä. Ei taida olla suurinta huutoa täällä, mutta onneks otin omat käsidesit Suomesta mukaan. Millään tavalla tää näiden käsidesi ei oo hoitavaa eikä glyseroli pitoista vaan haisee aivan jäätävästi alkoholille, varmaan jos sitä jois niin sais hyvän moodin päälle. 

Hoitajilla täällä ei oo kovinkaan säädöksiä siinä, miten hygienia toteutetaan ja infektioriskit pientyy. Lähes kaikilla hoitajilla on täällä hiukset auki, kaikilla on korut (sormukset, rannekorut,kellot) yllään ja joillakin on kynsilakkaakin. Osa hoitajista käyttää hanskojakin todella vähän, joten voin vaan kuvitella mitä korujen alla/koruissa kasvaa. Joskus jopa käytetyt hanskat desinfioidaan ja käytetään uudelleen.... Käsien pesua saippualla puolestaan toteutetaan todella paljon vaikkei kädet oiskaan näkyvästi likaiset. Meille ne on muutaman kerran sanoneet että kädet pitäis pestä useammin eikä tunnu ymmärtävän sitä, kun selitetään että Suomessa käytämme jatkuvan käsienpesun sijaan käsidesiä. Hoitajat myös pesevät omat työvaatteet kotona...Hyi!

Lähes kaikilla lapsilla osastolla on kanyylit kädessä ja jalassa. Kanyyli"paketti" onkin melko mielenkiintoinen. Kanyyli on teipattu käteen ruskealla paksulla ja hyvin kovaa liimautuvalla teipillä sormista puoleen väliin käsivarteen ja kämmenen alle on laitettu lasta tukemaan käden asentoa, jos kanyyli on esim kämmenessä. Tässä päällä on tosiaan se ruskea teippi, pienimmille lapsille tähän teipin päälle laitetaan vielä vaippa, jotteivat ne varmastikaan revi kanyylia... Voitte vaan kuvitella miten paljon jo pelkästään tää teippi hiostaa eikä kanyylin juurta pääse millään tavoin tarkkailemaan. Lopulta kanyylin irrottaminenkin on epämukavaa lapsille ja usea on muutaman itkunkin päästänyt teippiä pois revittäessä.  

Sairaanhoitajat täällä tosiaan tuntuu eniten keskittyvän lääkkeiden antamiseen iv:sti kuin lapsen perushoitoon. Lääkkeet vedetään ruiskuihin "vähän sinnepäin" -tyylillä, aseptiikka jotenkuten kunnessa. Kun lääke on lapselle annettu niin esimerkiksi kanyylin samaa korkkia käytetää uudelleen eikä täällä varmaan ole edes irrallisena uusia korkkeja pienissä paketeissa. Työvuorot täällä hoitajilla koostuu samalla tavoin melkein kuin Suomessa, aamuvuorot on klo 7-15, iltavuoro klo 15-23 ja yövuorot klo 23-07. Esimerkiksi Agathilla oli eilen tiistaina aamuvuoro, josta hän pääsi klo 15 pois ja samana iltana hänellä alkoi yövuoro klo 23.... voin sanoa että aikamoista eikä todellakaan Suomessa toimis tällaiset vuorojaot. Erinäistä raporttia täällä ei pidetä, vain jos joku on ollut useamman päivän pois niin kerrotaan nopsasti pääkohdat lapsista. Myöskään tietokoneelle mitään kirjauksia ei tehdä, vaan jokaisella potilaalla on oma kansio, jossa on huonenumero. Kansiossa on tasan vaan muutama lappu, ei mitään tarkempia tulotietoja tms tärkeää potilaista.

Suurin osa ihan pienistä muutaman kuukauden ikäisistä lapsista on tuolla osastolla infektion vuoksi ja heidän hoitoaan kotona on laiminlyöty. Suurin osa on romaniperheitä, joila nää ihan pienimmät lapset on. Romanit täällä on vähän samaa luokkaa kuin Suomessa ja sairaalassa henkilökunta kehottaakin pitämään omista arvotavaroistaan taskussa hyvää huolta kuin heidän huoneeseen mennään.  Näille romanialaiselle me suomitytöt tunnutaan olevan hyvin eksoottinen näky. He tuijottaa meitä aina ihan älyttömästi ja puhuu keskenään jotain kreikan kielellä. Ne kirjaimmellisesti tuijottaa, että jos katsot takasin niin ei he katsettaan käännä pois ja olis jotenkin häpeissään.. pikkasen epämukava fiilis tulee välillä tällaisista hetkistä. 
  
Herätettiin muuten pikkasen ihmetystä, kun käytiin lounaalla sairaalan vieressä olevassa kahvilla hoitajan vaatteet yllä. Istuttiin kahvilan terassilla juomassa kahvia ja syömässä ah, niin ihania suolaisia välipaloja... asteita oli mittarin mukaan +21 ja aurinko porotti täydeltä taivaalta... siinä otettuun rennosti, nostettiin housunlahkeet ylös ja paistateltiin päivää t-paidoissa. Joka ikinen auto, mikä siitä vilkkaalta tietä meni ohi kääntyi niiden matkustajat tuijottamaan meitä, osa ohikulkijoista tuli juttelee meille kreikan kielellä jtn... hetken siinä oltuamme tultiin siihen tulokseen, että on ehkä parempi lähteä takas sairaalalle tän hämmennyksen vuoksi. En tiedä oliko nää ihmiset hämmentyneitä meistä sairaanhoitajina, meistä sairaanhoitajina ottamassa aurnkoa vai turisteista... jäi hyvin kyseenalaiseksi meille ja toivotaan, ettei herätetty mitään hämminkiä hoitsuvaatteet päällä ja rikottu jotain "lakia" tms :D

Hoitajat osastolla on suunnitelleet vievänsä meidät jonain iltana vapaa-ajallaan tutustumaan esimerkiksi Akropoliin, josta mentäis syömään ja jatkamaan iltaa drinkkien merkeissä. Täällä ihmiset on todella ystävällisiä, nuoret ja vanhat.Suurin osa näistäkin hoitajista jotka tätä ehdottivat, oli noin 30-45 -vuotiaita. Oltiin innoissamme tästä ja tulis varmasti tosi mukava ilta heidän kanssa :)
 
Ensimmäinen päivä oli jokseenkin mielenkiintoinen vaikkei hirveesti tapahtunutkaan mitään .Jaksoi vielä jotenkin innostua kaikesta, mutta kun tämän päiväinen  (toinen päivä) toistaa samaa rataa mitä edellinen niin alkoi pikkasen olemaan kyllästymisen merkkejä ilmassa. Sain mä kerran antaa yhdelle lapselle iv:sti antibiootin mutta muuten ei tehty juuri mitään lähes 7 tunnin aikana. Mukava paikka mutta oon silti tyytyväinen, että ens viikolla harjottelu teho-osastolla alkaa :) Huomenna sitten ensimmäinen iltavuoro edessä joka alkaa meillä klo 15. Periaatteessa iltavuoro kestäis meillä klo 23 asti mutta me päästään niistä aina viimeistään klo20 :) Onneks tästä meidän kodilta tuonne sairaalalle kävelee 20-25 minuuttia niin aamusin ei oo tarvinnut lähteä säätämään noiden metrojen kanssa.

Tänään loppuilta taitaa mennä ihan vaan kotosalla. Tuntuu että joka päivä oon juossut paikasta toiseen niin välillä pitää vaan relata :) Suomeen kaikille paljon terveisiä ja haleja, koti-ikävä ei oo vielä yllättänyt mutta ruisleipää kaipailen!