Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko Ateenassa on pyörähtänyt ja aika on mennyt kuin siivillä täällä. Pahoittelen jo nyt, etten oo kirjotellut aikasemmin viikon tapahtumia, mutta on ollut kaikenlaista ja iltaisin on niin väsynyt, että ei edes ajatus kulje, mutta lupaan ryhdistäytyä. Kaikenlaista täällä on ehtinyt sattua ja tapahtua mutta hengissä ollaan. Maanantaina oltiin ensimmäistä päivää TEI:n yliopistolla, tavattiin siellä meidän tutor-opettaja Stelios ja muutama kreikkalainen tyttö, jotka ovat olleet Suomessa vaihdossa. Koulupäivä oli sinällään ihan mielenkiintoinen, ihan yleistä diipadaapaa kaikista käytännön asioista ja tutustuttiin kampukseen. Meidän kampus on tosi iso ja hieno. Kampusalue on aidattu ja pihalla kasvaa palmuja ja muutenkin on tosi nättiä. Kreikkalaiset tytöt tosin, jotka ovat olleet Turussa vaihdossa niin sanoivat, että Suomessa oli paljon kauniimpi koulualue kuin täällä... taitaa tytöt olla hieman väärässä :D Tavattiin koululla myös Tampereelta tullut Sanna, joka osoittautui myös ihanaksi tytöksi.
Koulupäivän jälkeen muutettiin sitten Suvin kanssa meidän omaan kotiin. Oltiin viikonloppu oltu Jonnan ja Sinin luona. Meillä meni siellä tosi hyvin ja tytöt on aivan ihania, mutta oli tosi kiva päästä vihdoinkin omaan kotiin ja saada tavaroita hiukan paikoilleen. Taksin kanssa muutettiin tavarat tänne meille. Ollaan vuokrattu kämppä Suomen Ateena Instituutin kautta täältä. Meidän koti on tosi kiva, kummallakin on omat huoneet, mun huone on kadulle päin jossa on pieni parveke parvekekalusteineen. Luultiin tosiaan, ettei meillä olis olkkaria mut oli positiivinen yllätys kun sellainen onkin täällä. Ei meillä telkkaria kylläkään ole, mutta kai sitä olkkarissa voi hengailla muuten vaan. Meillä täällä on ihan lämmin (onneks) ja lämmintä vettä ei tarvitse erikseen pistää lämpenemään ennen suihkuun menoa. Alakerrasta yhteisistä tiloista löytyy pyykinpesukoneet sun muut kodinhoito systeemin. Meillä käy täällä kerran viikossa siivojakin, joka torstai joten itse ei tarvi siihen sitten kuluttaa aikaa :) Tää alue on ihan jees paikkaa, aika rauhallista ja lähellä on paljon ihania leipomoita ja pieniä supermarketteja. Leipomoista on tullut mun heikkous täällä, sieltä kun saa vaikka mitä ihanaa edullisesti..mmmmm! Metroasemalle tästä meiltä kävelee noin 15 minuuttia, ettei nyt ihan metron varrella olla. Välillä toi käveleminen metrolle puuduttaa ja ois kiva, jos se metro lähempää löytyis. Näillä nyt kuitenkin mennään :)

Mun huone

Tiistaina käytiin koululla kaikki paperisysteemit läpi sekä omat aikataulut tälle kolmelle kuukaudelle. Paperisotku oli aikamoista, piti täyttää miljoona eri paperia ja niitä sitten toimitella eri puolille kampusta, ja siinähän sitten vierähtikin melkein 5 tuntia. Meidän oli tarkoitus saada näillä papereilla heti mukaan kreikkalainen opiskelijakortti, ruokakortti opiskelijaravintoon, salikortti yms. mutta mitään ei saatu. Täällä asioilla ei ole kiire ollenkaan ja välillä meinaskin mennä hermo, kun asioiden tekeminen kesti niin kauan.

Kuva kampukselta

Keskiviikkona olikin sitten julkisen liikenteen yleislakko täällä joten koulupäivä oli peruttu ja meillä oli silloin vapaata. Sää oli tosi nättiä joten laitettiin Suvin kanssa juoksuvermeet ylle ja lähdettiin lenkille kohti tuntematonta. Määränpäänä oli yks iso vuori, jonne oltais haluttu kiivetä, mutta sinne ei päässytkään ainakaan sieltä suunnalta, mistä me yritettiin. Oltiin 3 tuntia lenkillä ihanassa aurinkoisessa säässä ja kävästiin myös terassilla juomassa limutkin matkan varrella. Paikalliset vetelee täällä toppatakeilla, kun me juostiin tuolla juoksukapreissa ja Suvillakin oli vaan toppi päällä. Hieman ihmetystä herätettiin, mutta hyvin tarkeni. Lenkin jälkeen tultiin kotiin suihkuun ja syömään ja lähdettiin kaupungille. Siellä vierähtikin taas kokonainen iltapäivä ja illalla kotiin päästyämme oltiin tosi väsyneitä. 


Torstaina olikin tutustuminen paikalliseen lasten sairaalaan, missä tullaan tekemään meidän ensimmäinen harjoittelu täällä, mikä alkaakin ens tiistaina. Mulla oli alkuun vähän negatiiviset fiilikset siitä, että teen täällä harjoittelut ja että mitähän siitäkin tulee. Tavattiin Stelios Ambelokipin (meidän kotiasema) metroasemalla, josta oli noin 10-15 minuutin kävelymatka sairaalalle. Sairaalassa meitä oli vastassa Maria, joka piti meille kierroksen sairaalassa sekä näytti kaikki osastot, joissa tullaan työskentelemään. Lastensairaala oli mielenkiintonen paikka ja käynti siellä osoittautui hyvin onnistuneeksi, sillä mulle jäi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Tullaan ens viikolla aloittamaan harjoittelu lasten vuodeosastolta, jossa ollaan ens viikolla neljä päivää. Seuraava viikko ollaan ensiavussa, kolmas lasten teho-osastolla ja viimeinen neljäs viikko ollaan lasten syöpätautien osastolla. Mun mielestä on tosi mielenkiintoista olla neljällä eri osastolla ja nähdä nämä kaikki täällä. Jos olisin Suomessa tehnyt tämän vastaavan harjoittelun, olisin ollut yhdessä paikassa koko tuon harjoittelun ajan. Nyt tuun näkemään vähän jokaisesta jotakin, vaikka en tietenkään pääse asioihin sen enempää syventymään mutta sitä en odottanutkaan että täällä pääsisin. Käsidesiä täällä ei näy juuri missään, osastolla saattaa olla yks käsidesi pullo....jossain.... Yleensä se on sellaisessa paikassa, ettei sitä juurikaan edes huomaa. Asiat tehdään täällä muutenkin hyvin eri tavoin, mutta niistä kerron sitten enemmän kun harjoittelu pääsee vauhtiin. Ihmiset täällä on tosi vastaanottavaisia ja ystävällisiä. Vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien kanssa löytynyt niin tuli silti tosi tervetullut olo ja nyt oonkin todella innoissani menossa ens viikon harjoitteluun.

Lasten sairaalan edustalta

Stelios & tytöt

Se osasto, jossa tuun ens viikon olemaan on tosiaan lasten vuodeosasto. Tuolla osastolla oli kansliassa kopassa pieni vauva, joka herätti meissä tytöissä vähän ihmetystä, että miksi se siellä on ja onko se jonkun työntekijän vauva. Vauva oli ehkä muutaman viikon-kuukauden ikäinen. Meille kuitenkin kerrottiin, että vauvan vanhemmat oli huumeiden käyttäjiä ja olivat hylänneet vauvan sairaalaan. Vanhemmat olivat sanoneet hoitajille käyvänsä ulkona tupakka eivätkä olleet sitten ollenkaan palanneet takaisin. Nyt tää niiiiin pieni ja söpö vauva on siellä hoitajien vastuulla 24/7 ja ne hoitajat hoitaa sitä siellä, kuin omaa lastaan. Pääsen varmaan itsekin syöttää tätä söpöä tapausta ens viikolla :)

Tutustumiskäynnin jälkeen käytiin kaikki tytöt ja Stelios huikkaamassa välipalat viereisessä kahvilassa ja me tytöt jatkettiin sitten matkaa keskustaan. Sinillä oli synttärit tuolloin, joten käytiin Ermou streetillä vähän ostoksilla, syömässä ja muutenkin vaan hengailtiin keskustassa. Päivä oli tosi kiva ja illalla taas vasta kotona. 

Perjantaina meillä piti olla tutustuminen paikalliseen aukuisten sairaalaan, jossa tullaaan olemaan lasten harjoittelun jälkeen. Olin perjantaina aamuyöstä herännyt viiden maissa kauheeseen ukonilmaan joka jatkuikin vielä seitsemän aikaan kun herätyskello soi. Vettä satoi ihan kaatamalla eikä auttanut muuta, kuin lähteä ulos vesisateeseen. Päästiin kotiovelta ehkä 10 metriä eteenpäin, kun molempien kengät oli aivam litimärät. Vettä satoi solkenaan ja kadulta virtas vettä mukavasti rinnettä alaspäin. Kerran satoi isoita rakeitakin ja meidän oli pakko pysähtyä siksi aikaa katoksen alle suojaan. Lopulta kun päästiin omalle metroasemalle, oltiin litimärkiä. Housut oli reisiä myöten märät ja kengät sellaset, kuin olisin käynyt uittamassa niitä jossain. Lopulta kun päästiin Evangelismoksen metroaselle, jonne oltiin sovittu tapaaminen niin pieni ketutus oli kyllä päällä. Ilma oli ihan sairaan kylmä, oltiin litimärkiä eikä sade ja ukkonen ottanut laantuakseen. Hetken aikaa ooteltiin metroasemalla suojassa, josko sade laantuis niin päästäis talsimaan sairaalalle päin. Yrityksistä huolimatta sade ei laantunut, tehtiin jo lähtöä sairaalalle mutta se jäikin vaan yritykseksi, sillä vettä oli niin paljon että kadut lainehti, teitä ei päässyt ylittämään ja kahlattiin siellä vedessä. Ei muuta kuin että Stelios lähetti meidät kotiin ja sovittiin, että tullaan myöhemmin uudestaan paremmalla onnella. Lähdettiin kotiinpäin lämpimään suihkuun ja tottakai leipomon kautta. Ukkonenkin lakkas vihdoin 6 tunnin jyrinän ja salamoinnin jälkeen. 
Täällä ei oo 50 vuoteen satanut kuulemma niin paljon kuin perjantaina, ihan uskomattomia tulvia oli joka paikassa, vettä oli ihan älytön määrä, metroasemia oli suljettu ja metrot ei kulkenut ihan aikataulujen mukaisesti. Pysyteltiin visusti kotona iltapäivään asti ja alkuillasta lähdettiin ulos ihmteelee, olisko missään mitään sateen jättämiä tuhoja mutta ihme kyllä, missään ei näkynyt mitään. Yks iso puu oli meidän viereisessä puistossa kaatunut.

Eilen olikin sitten lauantai ja ihana aurinkoinen päivä. Kävin aamusta itsekseni juoksemassa pienen lenkin ennen aamiaista. Teki kyllä hyvää, ilma oli tosi lämmin ja oli mukava alotus päivälle. Muutenkin teki tosi hyvää olla hetki itsekseen omien ajatusten kanssa. Puolen päivän aikaan mentiin kattoterassille ottaa aurinkoa, hiki valui kun oli niin lämmin. Oltiin siinä puoltoist tuntia ja ehdinhän mä polttaa nenäni ja hankkimaan kunnon rusketusrajat jo.. Ei huono ollenkaan :) Päivällä käveltiin meiltä kaupungille, tarkoituksena löytää illaksi jotku kivat korot. Täällä kaikki korot on vaan megakorkeita ettei niillä pysty kävelemään. Vaikka minä tykkään käyttää todella korkeita korkoja niin rajansa kuitenkin kaikella... en ostanut yhtiäkään korkoja vaikka halvalla olis saanut. Illalla oltiin sitten Sannan ja kahden muun suomalaisen tytön luona istumassa iltaa, jonka jälkeen tavattiin kreikkalainen tyttö Aggeliki Monastrikilla ja mentiin todella upeeseen A for Athens drinkkibaariin, josta näkyi todella upeesti Ateenan ylle ja suoraan edessä oli Akropolis kukkula, mikä on iltaisin aina valaistu. Istuttiin siellä iltaa josta lähdettiin jatkettiin matkaa alueelle, jossa oli ihan älytön määrä baareja.... illan tapahtumista kerron myöhemmin lisää :)

Lisää kuvia lisäilen  myöhemmin tänään...nyt aamupalan aika ja sit kattoterassille ottaa aurinkoa!